Isä raskaushormonien kourissa

lauantai 28. maaliskuuta 2020

Arkunkantovälit, sairaalasäännöt ja myönteiset koronavaikutukset

Jouduin parisen vuorokautta sitten jättämään iltasadun lukemisen kesken. Puhe meni puuroksi ja Aito-Iisakki tuumas: "Isillä on naama kipiä, pitää soittaa Palomies Samille". Nyt on pari päivää makoiltu Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Poika luulee että oon Palomies Samin - joka on siis hänen idolinsa - luona, ja lienee lähinnä iloinen puolestani. Kohtaus oli kaksipiippuinen: toisaalta niin lievä että jäin henkiin, toisaalta niin ikävä, että jouduin jäämään sairaalaan. Kirjoitanpa ajankulukseni sairaala-aiheisen pohdinnan. Kovin lyhyesti, koska puhelin on ainoa kirjoituskoneeni, ja kynällä ja paperilla tehtyjä muistiinpanoja ei saa nettiin - jos ei sitten ota niistä kuvaa.

Arkunkantovälit

Matka Nivalasta Ouluun tultiin sinisten valojen välkkyessä sellaista vauhtia, että suhteellisen kuolemattomasta olotilastani piittaamatta aloin varmuuden vuoksi miettiä mahdollisiin pikaisiin hautajaisiini arkunkantajia. Koronan takia hautajaisissakin kun saa olla vain kaikkein läheisimmät, ei niin vaan voikaan miettiä mitä tahansa puolipakollisia mutta oikeasti tuntemattomia sukulaismiehiä kantamaan ihan vaan siitä syystä, että ovat miehiä ja jaksavat kantaa.

Koska olen keskivertoa kookkaampi henkilö, ynnäsin ettei kuusi kantajaa riitä, vaan tarvitaan kahdeksan. Kuusi miestä ja kaksi naista - niissä naisissa on enemmän miestä kuin monessa sellaisessa, joka paperien mukaan on mies. Kantajat olivat myös sellainen tiimi, että siinä olisi samassa myös pastori, kanttori, esilaulajat ja muistopuheiden pitäjät.

Moniin hautajaisiin pitää jo palkata kantajat, koska vainajan lähipiiristä ei sellaisia löydy. Kun ei ole sitä lähipiiriä. Kyllä pitäisi jokaisella olla. Sekä lähipiiri, että valmiiksi kirjoitettu - tai muulla tavalla etukäteen tiedotettu - lista siitä, ketkä sitä arkkua kantaa. Ettei ole sitten siinä vaiheessa sellaisten tuntemattomien sukulaismiesten käsissä, joita ei eläissään nähnyt muuta kuin valokuvista. Omat hautajaiseni jäivät suunnittelun tasolle, sillä ambulanssia kuljettanut naisihminen ei ajanut hirvikolaria eikä mikään muukaan onnettomuus osunut kohdallemme. Eikä se kohtauskaan näemmä ollut kuolettava.

Sairaalasäännöt

Vietettyäni ensimmäisen yön tarkkailussa, jouduin siis siirtymään tavalliselle vuodeosastolle. "Joutumisella" tarkoitan siis sitä, että jouduin ylipäätään jäämään sairaalaan. Ei minulla tavallisia vuodeosastoja vastaan mitään ole.

Tässä kun on joutoaikaa ollut, niin olen karkeasti määritellyt hyviä kirjoittamattomia sääntöjä - jotka ilmeisesti olisi syytä ihan kirjallisenakin potilaille jakaa - siihen, miten sairaalassa kuuluu olla.

1. Parasta on, kun ei olisi ollenkaan. Sairaalaan ei kuulu hakeutua ohimenevien pikkuvaivojen takia. Ennen vanhaan piti olla aika huonossa jamassa ennen kuin lähdettiin viidenkymmenen asteen pakkasessa liian pienellä mutta vastaavasti sairaalla hevosella vetämään rikkinäistä rekeä kahdensadan kilometrin sairaalamatkaa ylämäkeen keskellä yötä. Suunnilleen sama kynnys pitäisi olla autojen ja lämmenneen ilmastonkin aikana. Saavat lääkärit keskittyä luulosairauksien sijaan oikeisiin sairauksiin. Oma periaatteeni on, että sairaalaan saa mennä (synnyttämistä lukuun ottamatta) vain jos on niin huonossa kunnossa ettei enää pysty estämään panikoivaa naista soittamasta ambulanssia. No, sitä periaatetta rikoin tällä kertaa.

2. Jos kuitenkin päätyy sairaalaan, pitää huomioida se, että siellä on muitakin. Todennäköisesti joutuu jakamaan huoneen jonkun tai useammankin kanssa. Jos pääsee yhden hengen huoneeseen, ei tarvitse lukea näitä sääntöä kolmoskohtaa pidemmälle.

3. Yhden hengen huoneessa ollessasi: Älä soita sitä kelloa. Se on tarkoitettu kohdan 4. käyttötarkoitusta varten. Sairaanhoitajat kyllä tietävät, mitä heidän tulee tehdä, ei sinun tarvitse heitä neuvoa saati pitää palvelijoinasi.

4. Soittokello on sitä varten, että mikäli huonetoverisi vaikuttaa olevan elvytyksen tarpeessa, voit kutsua hoitajan paikalle. Tämä edellyttää, että huonetoverisi on toiminut tämän listan ohjeiden mukaisesti. Ellei ole, voit tilanteen päätyttyä kutsua hoitajan sulkemaan huonetoverisi silmät ja peittämään hänet lakanalla.

5. Pieni sairaalahuone ei ole sinun kotisi, autosi tai ennen niin yleinen joskin tämän päivän harvinaisuus nimeltä puhelinkoppi. Älä pakota huonetoveriasi kuuntelemaan höpötystäsi soittelemalla puheluja yhteisessä huoneessanne. Älä myöskään vastaa puheluihin huoneessa ollessasi. Pidä puhelin äänettömällä. Voit sopia viestillä puhelujen ajankohdat, ja poistua syrjemmälle puhumaan. Ellet pysty liikkumaan, voit sulkea puhelimesi ja jättää vastaajaan tervehdyksen: "Henkilö X tässä hei. Olen sairaalassa, enkä voi juuri nyt puhua. Läheisille kyllä ilmoitetaan, jos on syytä epäillä, että olen menehtymässä. Vieraammat voivat lukea mahdollisesta poisnukkumisestani jälkikäteen lehdestä (tai somesta). Jätä viesti, niin soitan kun kotiudun."

6. Pieni sairaalahuone ei ole myöskään sinun olohuoneesi. Älä kanavasurffaile tai muutoin katso sitä televisiota koko päivää, ellet ole varmistunut että huonetoverillasi on samanlainen pakkomielle. Tuskin nimittäin on. Huonetoverisi haluaa luultavasti ainakin osan päivästä lukea, ajatella tai vaikkapa vaan sairastaa (sitähän sairaalaan tullaan tekemään) rauhassa. Televisio on sitä varten, että se avataan jonkin mielenkiintoisen ohjelman ajaksi. Esimerkiksi sanomalehdistä löydät tiedot päivän ohjelmista. Myös hipaisupuhelimella voit selvittää päivän tv-tarjonnan. Ei ole mitään syytä surffailla kanavien väliä odottaen "jos sieltä sattuisi tulemaan jotain". Sitten kun olet selvittänyt, minkä ohjelman haluaisit katsoa, on syytä varmistaa, onko huonetoverisi halukas katsomaan samaa ohjelmaa. Kaikki eivät ole kiinnostuneita ruotsinkielisistä sukankutomisohjelmista tai kannabisdokumenteista (molemmat tulivat muuten tänään televisiosta). Ehdoton minimivaatimus on, että jos kaukosäädin on hallussasi, niin et ala nukkua television jäädessä päälle.

7. Hoitajia kohdellaan kunnioittavasti ja ystävällisesti (etenkin, elleivät itse ala haastaa riitaa). Hoitajia ei hyppöötetä eikä muutenkaan passuuteta. He eivät ole palvelijoita saati orjia, vaan hoitajia.

Koronan myönteiset vaikutukset sairaanhoitoon

Korona on mitä inhottavin virus, mutta kaikesta pitää pystyä näkemään myös myönteiset asiat. Tässä pari pointtia sairaalanäkökulmasta.

1. Vierailut on kielletty. Sairaat saavat sairastaa rauhassa. On vain yksi sitä rasittavampi asia kuin pieni huone täynnä omia sukulaisia silloin, kun itse on kipeänä tai muuten vaan sairaana. Nimittäin pieni huone täynnä huonetoverin sukulaisia silloin, kun itse on kipeänä tai muuten vaan sairaana. Sairaala-ajan kuulumiset voi kertoa jälkikäteen sitten kun on kotiutunut. Viimeiset kauniit sanat voi sanoa sitten muistotilaisuudessa. Edellyttäen että ne viimeiset kauniit sanat eivät samalla ole myös ensimmäiset kauniit sanat. Jos ei ole osannut puhua nätisti silloin, kun toinen on terve ja elossa, niin sitten pidetään suu supussa silloinkin, kun toinen sairastaa tai on kuollut. Hävetään hiljaisuudessa.

2. Luulosairaat ja muut kotonakin pärjäävät (vrt. em. Sairaalasääntöjen kohta 1) eivät tule sairaalaan, koska pelkäävät saavansa tartunnan ja sairastuvansa oikeasti. Tämän merkittävin vaikutus on se, että tavallisesti ylityöllistetyt hoitajat saavat ottaa vähän lunkimmin. Voimia on kerättävä, koska useiden ennusteiden mukaan lähiviikkoina ja -kuukausina hoitohenkilökunta on kovilla.

Somekäyttäytymisen suurimmat puutteet

Koska itse en ole sen kummemmin kipeä, enkä sattuneesta (Sairaalasäännöt kohta 6:ssa mainitusta) syystä ole oikein pystynyt pidempiaikaisesti ja täysipainoisesti keskittymään lukemiseenkaan, olen säälittävän paljon roikkunut somessa. Listaan lopuksi vielä kolme ominaisuutta, joiden puuttuessa ei toisten kirjoituksia kannattaisi kommentoida. Koskee yhtä lailla uutisia, diagnooseja, somepäivityksiä kuin blogikirjoituksia.

1. Kyky lukea
Yksi keskeinen oppimistavoite jokaiselle peruskoululaiselle. Opittua taitoa kannattaa pitää yllä sen jälkeenkin.

2. Kyky ymmärtää lukemaansa
Niin ikään yksi keskeinen oppimistavoite jokaiselle peruskoululaiselle. Yllättävän moni sieltä koulusta silti pääsee tätä koskaan oppimatta. Tai sitten unohtaa iän myötä. Ellei luetun ymmärtäminen luonnistu, ei kannata myöskään yrittää keskustella lukemastaan. Paitsi siellä peruskoulussa.

3. Huumorintaju
Ilman tätä kykyä tulee syyttä suotta paha mieli. Jos huumorintajuton ihminen ei osaa olla hiljaa tai kirjoittelematta tietyissä tilanteissa, hän on omiaan aiheuttamaan hämmennystä myös kanssaeläjissään. Huumorintajuton ihminen voi huoletta kommentoida ainoastaan asiatekstejä. Muita tekstejä ei kannata sitten kyllä lukeakaan.

Synnytysaiheiset päätössanat

Viitaten vierailijoista kirjoittamaani kohtaan, tarkennan erästä poikkeusta. Se on mielestäni todella ikävä koronavaikutus, että synnytyksessä mukanaolevien henkilöiden määrää on joissain sairaaloissa rajoitettu, samoin kuin se, etteivät kaikki läheiset pääse katsomaan vastasyntynyttä sairaalaan.

Itse aion päästä sairaalasta ennen kuin vaimo synnyttää. Ei muuten, mutta kun synnyttää eri sairaalassa.



3 kommenttia:

  1. Kiva lukea näitä tekstejä!Sulla on selkeästi maalaisjärkeä joka on nykypäivänä harvinaista ��

    VastaaPoista
  2. Hyviä ohjeita sairaalakäyttäytymiseen! Paranemisia ja onnea odotukseen!

    VastaaPoista